14.8.2017

oi Berliini! | 1 |


Olin jo jonkin aikaa suunnitellut haluavani tehdä pienen Euroopan reissun kesän aikana, mutta yksin lähtö jännitti vähän liikaa. Onneksi satuin mainitsemaan tästä ystävälle, joka innostui ja matkat varattiin jo samana iltana. Heinäkuussa tulikin vietettyä viikko Berliinissä, joista neljä ensimmäistä päivää ystävän kanssa ja loppuviikon sain kokea yksin matkustamisen ilot ja surut - tämä järjestely oli paras mahdollinen, sillä nyt seuraavalla kerralla matkaa itsekseen suunnitellessa on luottoa itseensä ja pärjäämiseensä paljon enemmän.

Berliini yllätti monella tapaa. Sitä ei voi sanoa erityisen kauniiksi, mutta sitäkin mielenkiintoisammaksi kyllä. Vaikka tiesin tämän miljoonakaupungin koostuvan toista sataa eri kansallisuutta edustavista ihmisistä, yllätti katukuvassa silti  kaikki se värikkyys ja monimuotoisuus.
Vegaanina kaupungissa on siinä mielessä hankala olla, että suppeampiin (joskin koko ajan huimaa vauhtia paraneviin!) Suomen valikoimiin tottuneena iskee helposti valinnanvaikeus niin ravintoloissa kuin kaupoissakin. 

 

Muutamia tärppejä heti postaussarjan alkuun (näitä tulee ehkä mieleen lisää myöhemmin):

  • Harvassa paikassa käy kortti, joten käteistä kannattaa olla aina mukana. Äläkä saa sydänkohtausta, kun automaatti imaisee kortin sisäänsä, se on tarkoitus (onneksi en ollut yksin, kun nostin ekaa kertaa käteistä). 
  •  Liikkuminen onnistuu julkisilla sujuvasti tiheiden vuorovälien ja hyvien opasteiden avulla. Itse ostin viikon lipun, jolla sai suhata niin metroilla, junilla, busseilla kuin ratikoillakin rajattomasti ja joka maksoi noin 30 euroa. Välimatkat Berliinissä on isoja - luulimme varaneemme majoitukset läheltä keskustaa (siltähän se kartassa näytti!), kun matkaa oli todellisuudessa kymmenisen kilometriä. Eli sille lipulle tosiaan tulee käyttöä. Kaupunkifillareitakin näkyi paljon, mutta niitä ei tullut itse tällä kertaa kokeiltua.
  • Toki myös ympäri ämpäri kävelykin on kivaa, ja välillä voi istua levähtämään johonkin puistoon eväiden kanssa. Pyöri muuallakin kuin Alexanderplatzin kupeessa!
  • Viini (tai mikä tahansa alkoholipitoinen juoma) on halpaa ja sitä saa kätevästi ruokakaupoista ympäri vuorokauden. Löysin hyvän vegaanisen viinin, joka oli vähän kalliimpi - kolme euroa. Ikävä kaupunkia melkein yksin tämän asian takia.
  • Teknobileet. Vaikket olisi teknon ylin ystävä, kokeile silti. Harva katuu. Monet klubit tykkää päästä porukkaa sisään naaman perusteella, joten siisti pukeutuminen ja suht selvänä olo (tai siltä vaikuttaminen) on aika jees.  

Teen tosiaan useamman (en osaa vielä ennustaa montako, riippuu kuvien määrästä) postauksen tässä lähiviikkojen kuluessa, joten pysy kuulolla. Tässä vaiheessa ehtii vielä hyvin esittämään toiveitakin, jos jostain asiasta erityisesti kiinnostaisi lukea!


7.8.2017

Miten siili viettää synttäreitä?


Tasan vuosi sitten sain iloisen viestin viiden siilivauvan syntymisestä kasvattajalta, johon olin jo aikaisemmin ollut yhteydessä. Pienet olivat vasta muutaman päivän ikäisiä, joten kuvia ei vielä hetkeen ollut luvassa, mutta innostus oli silti jo katossa - joku niistä tulee meille! Yksi niistä  juosta vipeltää hirveää vauhtia ympäri asuntoa tutkien tälläkin hetkellä.

Torstaina juhlittiin siis Neldan 1v synttäreitä banaani-torakka-jauhomatokakun kera! Alunperin suunnittelin isompiakin juhlia, mutta ne sitten jäi. Onneksi siili oli tyytyväinen näinkin (etenkin kun pakolliset valokuvaukset oli hoidettu alta pois).

Vuoden aikana tuosta piikkitaatelista on kasvanut ainakin hyvin itsepäinen ja utelias tyyppi. Ennätys juoksupyörässä yön aikana on nelisen kilsaa, mutta hauskempaa on kun saa juosta vapaana etsimässä uusia hajuja vaahtisteltavaksi. Yleensä kelpaa rapsutukset ja hellyys, mutta joskus saan vastaani vihaisesti tuhisevan ja pomppivan piikkipallon - onneksi "hyvä ruoka, parempi mieli" pätee aina. Parasta on ehkä kiipeily esimerkiksi selkää pitkin olkapäälle, yli 40cm aitauksen ylitse ja reppujen sisään. Lähes kaikki tarjottu ruoka uppoaa alta aikayksikön ja uudet ihmiset on mielenkiintoisia, vaikka niille pitää muistaa välillä vähän tuhistakin. Olisi hauska kuulla Neldan sisarusten kuulumisia ja kyselinkin Facebookin siiliryhmästä, löytyykö sieltä heidän orjiaan.