22.11.2015

coldie


Miten ihanaa olikaan taas viikon tauon jälkeen tarttua lakkapurkkiin!
Ulkona on viimeinkin oikeasti talvi - lämpötila laskee jo 
miinuksen puolelle ja tänään oli maassa jo hentoinen lumikerros.

Kyllä kai jo reilua kuukautta ennen joulua voi jo alkaa tekemään talvikynsiä,
vaikka edelleen ajattelen olevan loppusyksy alkutalven sijaan.
Leimasin lumihiutaleita OB-M -nimisestä laatasta, joka on ehdoton lemppari
lumihiutaleiden leimailuun. Laatasta löytyy yhteensä 20 erilaista hiutaletta
 ja muita talviteemaisia kuvioita. 

Aloitin lakkaamalla kerroksen Sinful Colorsin Mint Applea.
Tämän jälkeen sudin kaksi kerrosta  samaisen merkin Hottieta,
 jossa on hyvin läpikuultavalla pohjalla erikokoisia "sateenkaariglittereitä".


Aikaiseksi sain tuollaiset aika perus talviset kynnet,
 ei mitkään ihailtavan hienot kuitenkaan olematta myöskään epäonnistuneet.
Mitähän sitä ensi viikonloppuna lakkailisi....

21.11.2015

kynsilakkavalot


 
 
Postaus oli huippusuosittu ja koska vuoden aikana on tullut myös uusia lukijoita ja satunnaiskävijöitä, ajattelin nostaa sen taas talven tullessa esille. Itselläni valot ovat tosin koristaneet kynsinurkkaustani siitä asti, kun ne sinne ripustinkin  - ei niitä malta ottaa pois, kun ovat niin kauniit ♥

Projekti on oikeasti helppo ja suht. edullinenkin. Vielä ehtit hyvin tehdä omat!
Enemmän kuvia ja kuvalliset ohjeet löytyy linkin takaa :)
 

16.11.2015

Musical Month: Love who loves you back

Ensimmäinen päivä sisätautien harjoittelua takana, 23 jäljellä! Ensivaikutelma on erittäin hyvä ja fiilis korkealla, toivottavasti se myös pysyy siellä jouluun asti. Pää on kyllä ihan pökerrykssä kaikesta infosta ja olen aika varma että onnistun vielä eksymään Malmin sairaalan maanalaisiin käytäviin useampaankin otteeseen. Huomenna joudun heräämään jo viideltä, enkä edes muista koska olisin laittanut herätyksen niin aikaisin. 
Mutta opin varmasti paljon uutta, mikä on tietenkin se pääasia!

Eilen illalla olin jo aloittamassa kynsien lakkailua, kunnes muistin että seuraavat viikot tulen vetämään nakuilla ja superlyhyillä kynsillä maanantaista perjantaihin. Onneksi arkistoissa on muutamat julkaisemattomat lakkaukset jemmassa ja pääsee sitä onneksi viikonloppuina harrastamaan!


Kyllä, olen yksi niistä esiteinitytöistä, jotka rakastuivat saksalaisen poikabändin musiikkiin vuoden 2007 aikana.
Huoneeni oli vuosia tapetoitu (kirjaimellisesti) ja iPodista soi pääasiassa Tokio Hotel.
Monet kappaleet linkitän useaan hyvään ja huonoon hetkeen. Musiikki oli todellakin voimavarani, lähes ainoa sellainen, vuosien ajan. Tiedän että kyseinen yhtye jakaa rajusti mielipiteitä,
mutta onneksi jaksoin jopa vaikeimpina hetkinä olla ylpeänä fani - vaikka siitä saikin kuulla jatkuvasti.
Tokio Hotel merkitsi - ja merkitsee edelleen, paljon. Vaikka julisteet löytyvätkin tällä hetkellä kellarista, kuuntelen myös paljon muutakin musiikkia enkä nykyään osaa nimetä lempibändiä tai -artistiani, niin näissä miehissä on sitä jotain.

 Se siitä avautumisesta, nyt ne kynnet!


 Halusin valita jonkun uusimmista biiseistä, ja tähän päädyin.
 Pohjalla Cadillaquerin Savior ja Orlyn Liquid Vinyl. 
Keskisormeen länttäsin jotkut ikivanhat ketjutarrat,
pikkurilliin vinyylit ja muihin kynsiin hopeiset niitit.
 

Nuo tarrat jäi ikävästi koholle, mutta niinhän tarrat aina tuppaa tekemään.
Olen ehdottomasti water decal -tyttöjä, sen helpompaa koristelutapaa ei voi ollakaan! 
  Kuvatkin on onnistuneen epäonnistuneet, mutta kyllä niistä selvää saa.

Mitkä oli teidän lempibändejä ja -artisteja teini-iässä?

14.11.2015

Pariisi


Kukaan jonkinlaista mediaa seuraava ei ole voinut välttyä kuulemasta eilisestä Pariisin verilöylystä.
Jokaisen digilehden sivuja selatessa useampi artikkeli koskee Isiksen hyökkäystä,
 uusimpia tietoja menehtyneistä, loukkaantuneista ja spekulaatiota miksi.
Menehtyneitä on 127 ja loukkaantuneita useita satoja - isiä ja äitejä, sisaruksia, tyttäriä ja poikia.
Serkkuja, ystäviä, tuttuja. Moni varmasti tietää jotain kautta jonkun, joka oli paikalla iskujen alkaessa.


Instagram täyttyy #PrayForParis -julkaisuista ja Facebookissa
joka toinen on vaihtanut profiilikuvansa Ranskan lipun sävyihin.
Rakennukset ympäri maailmaa loistavat sini-valko-punaisin valoin
samalla kun Eiffel torni pimenee. Tapahtuma on koskettanut koko maailmaa.

kuva: Helsingin Sanomat
Mutta.
Tiesittekö, että myös Baghdadissa on eilen on menehtynyt kahdessa itsemurhapommittajien iskussa 26 ihmistä ja loukkaantunut kymmeniä (BBC).
Beirutissa itsemurhapommittajat vaativat 46:n ihmisen hengen ja yli kaksisataa haavoittunutta (CNN).

Lisäksi monet muut kyseisen järjestön tekemät iskut
 ympäri maailmaa vaikka viimeisen vuoden sisällä,
joka ei ainakaan Suomen uutiskynnystä ole ylittänyt.

kuva: BBC

Miksi? 

Toki Pariisissa uhriluku on noussut suuremmaksi kuin monessa muussa hyökkäyksessä.
Ranska on huomattavasti lähempänä kuin Lähi-itä ja monilla on sukulaisia, ystäviä ja tuttuja Pariisissa.
Kuinka moni pitää tuota patonkien ja maalareiden maata paikkana, johon matkustaminen tai muuttaminen olisi varsinaisesti vaarallista. Jos tällaista tapahtuu Euroopassa, niin eihän mihinkään uskalla enää lähteä?

Tähän voisi toki vielä lisätä  Aasiassa tapahtuvat tehdasonnettomuudet
(mm. Bangladeshissa kuoli rakennuksen romahdettua huhtikuussa 2013 yli 1100 ihmistä, CBS News)
Näistä toki uutisoidaan, jos on tarpeeksi iso onnettumuus kyseessä, mutta kuinka ison julkisuuden nämä tapaukset saavat? Kohahtaako koko maailma, rukoilevatko tuhannet ja tuhannet ihmiset tuntemattomien aasialaisten työntekijöiden puolesta?

rubble
kuva: IBT
En todellakaan tahdo vähätellä eilisiä tapahtumia. 
Se, millaista sekasortoa ja tuskaa on Pariisissa viimeisten kahdenkymmenenneljän tunnin aikana koettu,
ei osaa - eikä toisaalta edes halua - kuvitella.

Kouluammuskelut, itsemurhapommitukset, tahalliset liikenneonnettomuudet - kaikki missä päätarkoituksena on satuttaa muita, viattomia ihmisiä ja samalla heidän lähipiiriään mitä hirveimmillä tavoilla, on epäinmimillistä ja järkyttävää. Ja vain oman pahan olon, katkeruuden tai aatteen takia.

Mutta se, että sama tapahtuma saa aivan erilaisen vastaanoton maailman eri osissa, on asia jota halusin ainakin itse miettiä. Muistaa, että samalla kun miettii Pariisin tapahtumia, uhraisi ajatuksen (ja myös sen rukouksen, jos niihin uskoo)  myös niille tuhansille muille, josta ei vain puhuta.
Tottakai on vaikeampi käsittää onnettomuuksia - tahallisia tai tahattomia - jotka tapahtuvat paikoissa joista ei ole ikinä kuullutkaan. Se tuntuu olevan niin kauana, ulottumattomissa. Eihän kukaan tällaista osannut odotaa, ei täällä.  Ja silti se tapahtui - ja pelkäään etten ole väärässä jos uskon, ettei tämäkään isku jäänyt viimeiseksi. 

pray, world, and humanity -kuva
we♥it

Enkä tietenkään ole itsekään mikään pyhimys, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa etsiessään tietoa, mitä kamalaa maailmalla on taas päivän aikana tapahtunut. Mehän luemme sitä mitä julkaistaan ja mitä artikkeileita muut jakavat Facebookissa. Järkytymme terrori-iskuista, luonnonkatastrofeista ja tuotantoeläinten huonosta kohtelusta, mutta eihän se minua yksilönä koske, eihän?

Toivoisin (en keksinyt tähän parempaakaan sanamuotoa, enkä usko että mun toivomisilla on vaikutusta mihinkään, mutta..) myös, ettei paljon kohahduttanut pakolaistilanne riistäytyisi ensisestään käsistä.
Se, että tulee Lähi-idästä, ei tee kenestäkään automaattisesti terroristia.
Niin kuin kaikki suomalaisetkaan eivät ole alkoholisteja, ruotsalaiset homoja tai italialaiset pastaa rakastavia. Ei meidän yhteiskunnalla mene tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kuitenkin paljon paremmin kuin monella muulla. En kiellä, etteikö itseäni ikinä pelottaisi odotella junaa, kun asemalla tuntuu olevan vain ulkomaalaistaustaisia ihmisiä ärisemässä keskenään.
Silti yritän muistaa, että uutisotsikoihin pääsee yleensä ne ääritapaukset, jotka eivät kuitenkaan edusta koko porukkaa. Että ei tänne kukaan lähde huvin vuoksi kumiveneellä mukanaan vain puhelin.

En usko, että kenenkään maailma mullistuu tämän tekstin luettuaan, mutta kiitos jos jaksoit tänne asti. Lähinnä halusin purkaa omia ajatuksiani pois pääni sisältä. 
Ja koska ystäväni sanoi tämän olevan julkaisukelpoinen, painan nyt tuolta oikeasta yläkulmasta oranssia "julkaise" -nappulaa ja odotan mielenkiinnolla kommentteja.

for, horror, and people -kuva
we♥it


9.11.2015

Musical Month: In the Shadows


Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella kiireisiä tentteihin lukemisen,
laboraatiotuntien ja töiden kanssa. Kuvia en ole siis ehtinyt postailemaan,
enkä kynsiäkään juuri lakkailemaan. Tosin on tämäkin lojunut luonnoksissa 
jo useamman päivän, mutten vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa ihan valmiiksi asti.
Viikon päästä alkaa sisätautien harjoittelu ja lyhensin jo tänään kynnet nysiksi,
 ja näillä pitäisi jouluun asti kestää. Yksi huono puoli tällä alalla!
Sitten niihin kynsiin, jotka on itse valitsemani biisin pohjalta.


Olin kova The Rasmus fani ala-asteella (vaikka toki Antti Tuisku oli se #1)
 ja muistan tätäkin biisiä kuunnelleni kannettavasta levysoittimesta,
 jollaiset saatiin siskon kanssa joululahjaksi. Tuostakaan ei nyt loppujen lopuksi
 niin kauaa aikaa ole (tai no, onhan siitä), ja silti ko. vehje tuntuu tosi antiikkiselta. 
Haluat kuunnella musiikkia vaikka bussissa istuessa? Raahaa siis mukana suht 
painavaa laitetta ja lisäksi vielä haluamasi cd:t. Mullakin oli sellainen pieni olkalaukku, 
johon juuri ja juuri mahtui pari levyä koteloineen ja se masiina kukkaron lisäksi.
Voi että. Ja taas eksyin aiheesta.

Tein nämä kynnet halloweenia edeltävällä viikolla, joten halusin ujuttaa hieman sitäkin teemaa mukaan. 
Ja näistä tuli mun mielestä ihan kivat, vaikka maalailut nyt ei kovin hienoilta näytäkään.


Liukuvärjäyksen tein O.P.I:n OPI...Eurso Eurolla sekä Ciatén Cupcake Queenilla, 
jonka jälkeen yritin Color Clubin mustalla Art Club -linerillä maalailla. 
Pitäisi oikeasti hankkia uudet akryylimaalit, tai lähinnä musta ja valkoinen, 
koska ne mulla on lopussa. Jospa joku päivä kävisi Cesarsilla,
 pelkään vain että sieltä tarttuu sitten muutakin mukaan :D