29.5.2017

kevätfiilistelyä

Toivon ettei teitä jo kyllästytä tämä pelkkien valokuvien postailu. Ideoita otan mielelläni vastaan, ja työn alla onkin tällä hetkellä jo muun muassa siilipostaus, pohdintaa kiinaleskiydestä, opiskelusta, veganismista ja rahankäytöstä. 

Olen ihan huumassa tästä vihreydestä! Torstaiaamuna kävelin Espoon puolelta kotiin ihan ihmeissäni jafiilistellen -kevät kevät kevät, vihdoin. Itselläni juuri tämä vihreys, lintujen laulu, voikukkien ilmestyminen, perhoset ja jätskifiilis iskee aina vähän yllättäen. Ensin näkyy vähän hiirenkorvia, nurmikko alkaa vihertämään, ilmat lämpenee pikkuhiljaa ja pum - yhtäkkiä on ihan kesä! Hiljalleen myös suunnitelmat kesää varten alkaa selkiytymään - ehkä pientä matkustelua, paljon puistoissa hengailua ja kavereita, valokuvaamista ja ulkona liikkumista. Ehkä mökkireissu kavereiden kanssa, mallikeikka Turkuun ja siilin kanssa nurmikon ihmettelyä. Mitä suunnitelmia teillä on tuleville kuukausille?

24.5.2017

Jonne Aaron | 20.5.

Hassua, miten jotkut muistot säilyy mielessä tosi kirkkaina, vaikkei niissä tapahtuisi mitään merkittävää. Muistan kävelleeni äidin ja siskon kanssa ulos Tapiolan Stockmannilta kuunnellen fiilistellen Negativen Anorectic -albumia. En muista koko päivästä mitään muuta kuin tuon parinkymmenen sekunnin mittaisen pätkän ollessani 11-vuotias.

Negativea tuli kuunneltua vielä monta vuotta tämän jälkeenkin, kunnes aloin fanittaa Tokio Hotelia niin, ettei muille bändeille jäänyt juuri tilaa... Tällä hetkellä Negative on "tauolla", mutta Jonne Aaron nousi uudelleen pinnalle Vain Elämää-sarjan jälkeen. Kävin pari vuotta sitten äidin kanssa Jonnen keikalla, ja niinpä ostin tänä vuonna taas keikkaliput äitienpäivänä. Äiti ei päässytkään, mutta onneksi sain Petruksen seuraksi. 

Luontokuvaus on se, mitä on tullut eniten harjoiteltua. Kaipaisinkin lisää harjoitusta esimerkiksi muoto-, tapahtuma- ja yökuvaukseen. Siispä otin keikalle kameran mukaan, ja tässä muutamia kuvia lauantai-illalta (otan mielelläni vastaan palautetta ja kehitysideoita!)








Eipä tämäntyylinen musiikki ole ihan mun ominta, mutta olihan tuolla jälleen omanlaisensa fiilis keski-ikäisten Vain Elämää-fanien keskelläkin. Odotan kuitenkin innolla Jonnen lupailemaa rockimpaa tyyliä ja Negativen paluuta, milloin tämä sitten tapahtuukaan.

Onko teidän musiikkimaku pysynyt pitkään samana, vai onko se vuosien aikana muuttunut paljonkin?

19.5.2017

kehysmuoti ja aurinkolasien metsästys

Postaus tehty yhteistyössä Instrumentariumin kanssa

Sopivien rillien löytäminen on itselleni aina mahdottomalta tuntuva tehtävä. Monet kehykset näyttävät kivalta - kunnes isken ne päähäni. Mulla on tällä hetkellä käytössä toiset lasit, ensimmäiset otin käyttöön nelisen vuotta sitten. Ja voi sitä etsimisen määrää molemmilla kerroilla - onneksi on olemassa asiantuntevia ja rehellisiä ammattilaisia! Nykyiset kehykseni löysin Instrulta - tai osaavaa optikko löysi, itse en olisi varmaan ikinä tajunnut kokeilla näitä, jotka osoittautuivat heti nenällä täydellisiksi.

Jo silloin 2013 keväällä suunnittelin hankkivani aurinkolasit voimakkuuksilla, mutta pärjäsin myös halpisplehoilla. Näkö on kuitenkin heikentynyt tässä muutaman vuoden aikana, enkä enää mielellään kuljekkaan ilman laseja / piilareita. En mä nyt ihmisiin törmäile, mutta on ihan kiva nähdä mihin bussiin hyppää ja rannalla (silloin harvoin kun on tarpeeksi lämmin) löytää takaisin kavereiden luo.

picture (1 of 46).jpg

Tämän kevään Inspiration Dayssa oli jälleen Instrumentariumin piste, jossa pääsi sovittelemaan erilaisia silmä- ja aurinkolaseja. Itseeni iskee tällä hetkellä parhaiten 30-luvun klassikkomallit, joissa on oikeastaan aina enemmän tai vähemmän pyöreyttä. Yleisesti ottaen suosikkeihini ei kuulu kissamaiset kehykset, mutta jännästi jotkut niistäkin näyttävät kivoilta jopa omassa päässä. Tykkään että kehyksissä on joku erikoisempi yksityiskohta, oli se sitten väri, materiaali tai malli.

Varma valinta niin silmä- kuin aurinkolasien kanssa on aina klassiset mallit, jotka eivät koskaan poisutu muodista. Heritagen Spactacles of time -mallisto onkin juuri tällainen. Katu-uskottavia malleja löytyy vuosikymmenten takaa useampiakin. Itselläni ei ole yhtä suosikkivuosikymmentä tyylin suhteen, sillä jokaisesta tuntuu löytyvän jotain kivaa - ja myös jotain, minkä ei tarvitsisi koskaan palata takaisin muotiin. 50-luvun mekot ja asenne iskee, kun taas 80-luvun neonväriset tuulipuvut nähdessä ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Odotan innolla, mitä ajattelen muutaman kymmenen vuoden päästä 2010-luvun muodista.
picture (3 of 185).jpg
kuvat Sanni Riihimäki
Mallistosta inspiroituneena aion hankkia vihdoin täksi kesäksi aurinkolasit, jotka ovat kauniit pienellä jujulla, sopivat kasvoilleni ja joilla jopa näen. Ainakin nämä kaksi eri mallia on pakko päästä sovittamaan;  Heritagen kevyet muoviset, hennon siniset aurinkolasit ja klassisen ruskeat, metallisella yksityiskohdalla koristetut kehykset. 
Instrumentariumilla on näköjään vielä tällä hetkellä kampanja, jolla saa kaikki kehykset -50% ja toiset lasit päälle. Pitäisiköhän sitä harkita toisia silmälasejakin...

11.5.2017

Hylätyt rauniot

 Tiistaiaamuna heräsin tavallista aikaisemmin, pakkasin eväät ja kameran reppuun, vuorasin itseni kunnon vaatekerroksella ja lähdin pienelle kuvausretkelle ystävän kanssa. Sääennuste ei lupaillut kovin hyvää, mutta lopulta ilma olikin ihan kiva, vaikkakin kylmä. Kohteena oli Laajasalo, tarkemmin Kruunuvuori ja sen hylätty huvila-alue. Olen käynyt tuolla kerran aikaisemminkin muutama vuosi sitten, ja onneksi niin. Autiotaloja tuhopoltetaan jatkuvasti, eikä niitä varmaan muutaman vuoden päästä ole yhtäkään - nytkin saldo jäi muutamaan vaivaiseen tönöön - voi tosin olla ettei vain löydetty kaikkea ennen kuin alkoi tulemaan liian kylmä (ja satamaan lunta).
(Entisen) Dingo-fanin tyttärenä päässäni on soinut näitä kuvia läpikäydessä ja postausta kirjoittaessa, mikäs muu kuin autiotalo. Tänne ei kuitenkaan kuljettu käsi kädessä eikä ollus edes auringonlaskun aika, mutta kyllä hylätyissä rakennuksissa on silti se oma tietty fiiliksensä. Kiehtova, osittain pelottavakin, utelias ja kunnioittava.


Olen suunnitellut osallistuvani muutamille valokuvaus- ja kuvankäsittelykursseille, jotta saisin kamerastani vielä enemmän irti ja kehittyisin kuvaajana, löytäisin uusia näkökulmia ja taitoja. En edes haaveile, että valokuvaus olisi joskus ammattini, mutta on paljon osa-alueita, joista tahtoisin oppia! Ja eihän sitä ikinä tiedä, ehkä pidän joskus näyttelyn, jossa olen yhdistänyt kätilön ammatin ja valokuvaamisen.

Viimeinen mahdollisuus


Aloitin tämän blogin joskus 2012 puolivälissä. Ensimmäiset postaukset eivät ole enää tallessa ja kirjoitustahti on jo pitkään ollut hiipumaan päin. Postaus tai kaksi vuodessa ei takaa lukijoita ja tappaa omaa motivaatiota ennestään. Tämän harrastuksen heitteillejättö on paljon harmittanut - vaikka toisaalta, varmasti olisin kirjoittanut enemmän jos aikaa ja energiaakin olisi ollut enemmän. Olen muutaman kuukauden ajan kirjoitellut postauksia varastoon ja yritän vielä kerran herätellä blogia henkiin. Tykkään tästä - tai tykkäsin ennen. Ehkä olen muuttunut tai sitten saan uuden kipinän kirjoittamiselle. Bloggaaminen on ollut mulle enemmän tai vähemmän harrastus kuitenkin melkein kymmenen vuoden ajan, joten kokonaan pois vetäytyminenkin tuntuu tosi vaikealta. Tuntuu myös, että bloggaamisen suosio on vähentynyt hurjasti. Moni kauan seuraamani bloggaaja on lopettanut kirjoittamisen tai siirtynyt vloggaajaksi, kiinnostavia ihmisiä seurataan Instagramissa tai Snapchatissa. Lukeeko tätäkään enää kukaan?

 Olen muuttunut melkoisesti siitä seitsemäntoistavuotiaasta, joka ei edes tiennyt mitä todella haluaa elämältään.
Tämän blogin aikana olen etsinyt tyyliäni (ja myös muuttanut sitä vuosien aikana), aloittanut seurustelun, muuttanut pois lapsuudenkodista, saanut paljon uusia ystäviä (ja menettänyt toisia), valmistunut lähihoitajaksi ja aloittanut kätilöopinnot. Olen etsinyt ja löytänyt itseäni, kehittynyt kynsiharrastuksessa ja valokuvauksessa.  Olen saavuttanut, hylännyt ja saanut uusia haaveita. Olen tehnyt paljon vääriä valintoja, enkä edes ole aina oppinut niistä. Olen kuitenkin myös onnistunut aina välillä. Olen siis tainut aikuistua, niin hurjalta kuin se tuntuukin.

14.11.2012
5.1.2013
http://2.bp.blogspot.com/-R21vT_brE1Y/UViSKZrevGI/AAAAAAAAFMo/Bei9x_9HldA/s1600/IMG_3188.JPG
31.3.2013

27.5.2013
2.7.2013

12.8.2013
6.10.2013








7.9.2013
30.3.2014
4.8.2014
9.10.2014
5.11.2014
26.11.2014
1.3.2015
27.4.2015
19.5.2015
22.6.2015
Pääsin minäkin maistamaan ekaa kertaa raakakakkua, oli aika #foodgasm #rawcake #carrotrawcake #högsåra
15.7.2015
26.7.2015
23.8.2015
27.9.2015
8.5.2016
9.5.2016
29.6.2016
30.9.2016
Myönnän, että pikkaisen jännittää painaa julkaisu-nappia niin pitkän tauon jälkeen. Hui!